Tuolle laiturille kävelen kylpytakkisillani, tänään oli yleisöäkin. Uin tasan 146 vetoa (lasken aina automaattisesti), joka päivä enemmän, eikä vieläkään tuntunut ollenkaan kylmältä.

Märät jalanjäljet kuivuvat pian auringossa. Nuo ovat minun!

Kotona aamiainen: teetä ja ihanaa ruisleipää. Tänne Halmeen leipomoon poljin ystäväni kanssa toissapäivänä ja nyt on leipä loppu, täytyy tehdä uusi retki.

En kuitenkaan ajellut sinne, vaan lähdin kohti suurta rakkauttani, Suvisaaristoa. Odotin niin voivani syödä jätskin ja juoda kahvit tällä kesäkioskilla, mutta voi surku, se oli vielä kiinni.

Ajoinkin sitten kyläkaupalle ja ostin suurimman jätskin, juhlatuutin. Pistin sen reppuun ja ajoin kiireesti lähimmälle laiturille nautiskelemaan. Maansiirtohommissa ollut keski-ikäinen mies istahti hetkeksi seurakseni, mutta häntä kutsuivat työt. Minä jäin katselemaan ohi lipuvia veneitä: