Tämän päivän saavutus on, kun sain kaikki Ihmisen osa -näytelmään liput varanneet sijoitettua penkeille ja kulloisenkin informoiduksi lunastuksesta. Pari tuntia valoisinta aikaa siihen meni niin, että uiminen ja ulkoilu jäivät. Maitoa pitää kuitenkin kipaista kaupasta, sitä menee minulla hirveitä määriä, koska juon maidon kahvilla...

Vasta eilen pistin lämmityksen päälle, siis annoin lämmön tulla pattereihin. Makkariin en tietysti ainakaan vielä, tykkään nukkua viileässä ja mielellään ikkuna raollaan näin talvellakin. Ei täällä kylmä ole ollut. Kysyin sitä Pojaltakin perjantaina, jolloin kaikki säädöt olivat vielä nollassa.

Metsuri soitti eilen maalta. Oli mökillä ja sanoi, että kaataa sen talon nurkalla olevan suuren koivun mistä olen ollut huolissani. Se oli hänen mielestään jo hiukan kallistunut. Sitten soitin maanviljelijälle ja kehotin hakemaan metrin mittaiseksi pätkityt halot ja tekemään niistä itselleen puita. Oli mielissään mies ja lupasi hakea ne ja samalla tarkistaa, onko laiturimme vielä rannassa. Joltakin se oli lähtenyt seilaamaan, kun vesi on nyt niin korkealla. Toivottavasti meidän laiturimme pysyy paikallaan, vaikka kovin matalalle rannalle se on vedetty.  En kuitenkaan olisi yllättynyt, jos uutiset olisivat huonoja - on se vaan niin huono-onninen ollut alusta alkaen.

Metsurin kanssa sovimme jo yhden kesäisen keikankin. Kun Pojalla on lomaa, herra Metsuri tulee ja kaataa ihanaisen kaksoiskoivun, jonka Poika sitten tuoreeltaan hakkaa haloiksi. Sanoi jo nyt katsovansa, miten ja mihin suuntaan sen kaataa. Tämän jälkeen tontilla ei pitäisi enää olla huolestuttavia puita.  Ihan kiva on katsoa kohti kesää näin talven keskellä.