Eilen illalla olin sitten oopperassa kuulemassa Dvorákin Rusalkan. Tämä oli aivan uusi ja outo sekä minulle että ystävälleni. Se kertoo merenneidosta, Rusalkasta, joka rakastuu prinssiin. Koska prinssi on ihminen, haluaa Rusalkakin tulla ihmiseksi. Hän pyytää noidalta apua. Noita muuttaa merenneidon naiseksi, naiseksi ilman ääntä. Sen hän saisi vasta voitettuaan rakkauden. Prinssi mokoma hairahtuu ruhtinattareen ja Rusalka on tuomittu elämään hylkiönä sekä entisen että nykyisen yhteisönsä ulkopuolella. Prinssi katuu ja etsii rakastettunsa, joka kertoo että hänen suudelmansa on tappava. Prinssi haluaa kuolla Rusalkan syleilyyn mieluummin kuin jatkaa elämäänsä ilman tätä. - Ihana aikuisten satu ja kaunis musiikki. Kantaesitetty jossain v. 1901. Rusalkana oli ekstra-upeaääninen ja suloisen kaunis Olga Romanko. Väliajalla sitten törmäsimme Pojan isään ja vaimoonsa (tiesin, että ovat siellä). Oli oikein miellyttävä tapaaminen, sympaattinen pariskunta.