Bachin Matteus-Passio on kuulunut pääsiäisen viettooni jo kauan, tavalla tai toisella. Jos en ole sitä kirkossa kuunnellut, soitan kotona ja nautin. Sitä kuunnellessa tulee pyhä tai pyhitetty olo.

Sukukokouksessa yksi serkuistani kertoi, kuinka tämän viikon tiistaina he harjoittelevat juuri tätä oratoriota Johanneksen kirkossa. Pääsy olisi vapaa ja ajankohta eläkeläiselle sopiva iltapäivä. Kun sain vielä ystävän innostumaan,  niin me molemmat talsimme ihanassa auringonpaisteessa kumpikin tahoiltamme kohti kaunista kirkkoa.

Olin myöhästyä tapaamisesta, kun ympäristössä oli niin paljon mielenkiintoista kuten tämän kirkon kupeessa olevan urheilukentän isot (ja rumat) lumikasat. Tänne on ilmeisesti kärrätty lunta läheisiltä kaduilta, missä lunta oli ennätyspitkän talven aikana riesaksi asti.

Korkeavuorenkatu tuntui olevan yhtä työmaata, kuten koko Helsingin keskusta ylensä kesäisin. Yksi ja toinen ihmettelee, kuinka sitä ei ikinä saada valmiiksi. Ja miksi ihmeessä joka kevät ja kesä sama rumba. Ja jalankulkija on se joka joutuu aina altavastaajaksi.

Minä kun tulen maalta kaupunkiin, löydän aina jotakin uutta. Tällä kertaa muun muassa ihan oikean keltaisen lesken, Veuve Cliquotin, nimikkopuodin. Nyt ei meiltä taida puuttua enää montaakaan luksuskauppaa. Mitähän maksanee keltainen jääkaappi? 

Johanneksen kirkossa on ihana akustiikka. Sen lisäksi se on hyvin kaunis ja vaikuttava korkeine torneineen. Edustaa goottilaista tyyliä, jollen väärin muista oppimaani.

Serkkuni laulaa maineikkaassa Suomen Laulu -kuorossa, mistä olen vuosien saatossa kuullut paljon juttua ystävältäni, joka tunsi sen kenties tunnetuimman johtajan, Ensti Pohjolan. Nyt kuoroa johti Andres Mustonen, joka näkemäni ja kuulemani perusteella on tarkka ja vaativa, sellainen velho kuoron ja orkesterin edessä. Vaikka solisteja aina kiitetään ja heidät nostetaan esiin, me pidimme eniten kuoro-osuuksista. Ne soivat kirkossa niin kauniisti ja mahtavasti, melkein tunsin Raamatun kertomuksen muuttuvan todeksi. Tänään, kiirastorstaina, serkku ja he kaikki muut esiintyvät täpötäydessä kirkossa. Ja kuulijat kiemurtelevat niillä kurjilla puupenkeillä - harjoituksiin verrattuna, tänä iltana ei voi kesken kaiken nousta käytävälle kävelemään.

HIFKin kannattajat juhlivat äänekkäästi Suomen mestaruuttaan Mannerheimintiellä ja joku toinen poppoo jotakin Narinkkatorilla, kun kiirehdin bussille.

Tänään ostin lampaan sisäfilettä huomiseksi ja ajoin fillarini huoltoon, missä ystävällinen liikkeenharjoittaja laittoi ilmaa kumeihin. Viikonloppuna pääsen pyöräilemään, jos säätiedotus toteutuu ja saamme auringon ja lämmön. Uimaan ainakin on kiva pyöräillä.