Tällä viikolla joka päivä on ollut jotakin niin, etten ole yhtenäkään ehtinyt asettua aloilleni. Ehkä sitten viikonloppuna. Minä suorastaan tarvitsen päiviä, jolloin kukaan ei odota minulta mitään, enkä ole asettanut itselleni mitään muita tavoitteita kuin elämästä nauttimisen.

Eilen ajelin jo alkuiltapäivästä Kummitytön luo, sillä olin lupautunut lapsen hoitajaksi yhtiökokouksen ajaksi. Menin jo hyvissä ajoin, jotta ehdimme Vauvelin kanssa taas tutustua toisíimme. Ja Kummityttöäkin on niin kiva tavata. Nyt hän esitteli Hullujen Päivien ostoksensa.

Heillä on muutenkin tulossa mukava kevät, kun Isi viettää palkallista isyyskuukauttaan.

Lapsonen oli oppinut paljon uutta. Tuossa iässä kehitys on kovin nopeaa. Enää hän ei istu sitterissä, vaan ihan oikeassa syöttötuolissa. Äidinmaidon hän ihan itse jätti ruokavaliostaan, ja nyt menee melkein kaikki, kunhan ruuassa ei ole suolaa. Kontata hän ei osaa, mutta hän liikkuu kierien tai itseään käsillä vetäen. Konttaamista hän tavoittelee "lentämällä": kädet ja jalat viuhuvat hurjasti ilmassa. Ja mikä hauskinta, hän pärisyttää ja naksuttelee kielellä ja jokeltelee koko ajan. Hänen silmiensä väri on muuttumassa. Enää ne eivät ole siniset kuin lähteet, vaan kovaa vauhtia tulossa ruskeiksi. Isukillaan on aivan ihanat ruskeat silmät - toivottavasti Lapsonen perii ne. Vaikka Isinsä kyllä miehekkäästi sanoi, että tärkeintä on, että noilla silmillä näkee.

Eppu-koira on paras kaveri. He jakavat kaikki lelunsa eli ne kulkevat suusta suuhun tai sitten niistä kiistellään. Eppu muuten hyppäsi heti syliini, kun istahdin sohvalle. Jotenkin hellyttävä tapaus hänkin. Otin muuten 260 kuvaa tästä pikku-tiitiäisestä ja nyt on edessä hurja karsiminen.

Tänään oli vuorossa renkaiden vaihto. Minä en niitä vaihda, en osaisikaan, mutta jo useana vuotena lähiostarissa oleva firma sen tekee. Minä vain kannan painavat neljä rengasta varastosta autoon, huristelen sovittuna aikana sovittuun paikkaan ja luovutan auton avaimet. Ja maksan. Jonkin ajan kuluttua sitten kaikki toisin päin.

Eilen puhuimme viineistä, sellaisista hyvistä ja edullisista. Niinpä illalla innostuin selaamaan Alkon sivuja, ja löysin haluamaani viiniä ihan läheltä. Aamulla sitten soittelin ja yhdessä paikassa tärppäsi, saldo oli vapaana (eikä varattuna tai jo myyty). Sain kuulemma "tosi hyvää" uusi-seelantilaista Marlborough Mud House -valkkaria sekä yllätys, yllätys myös punaista Marlborough Matua. Ehkä viikonloppuna pääsen näitä herkkuja maistelemaan.