Olipa kerran Eläkeläinen, joka lähti innoissaan kampaajalle. Hiukset olivat ihan ylipitkät ja seuraavana päivänä olisi sopivasti teatteri, jolloin on tärkeää että tukka on hyvin. Mutta voihan kurjuus - heti kun kodin ovi Eläkeläisen takana helähti kiinni, hän tajusi että avaimet jäivät sisälle. Kampaajalle ensin kuitenkin. Matkalla hän soitti bussista ystävälle ja valitti kurjaa kohtaloa. Ystävä kehotti piilottamaan vara-avaimen ulos, koska Eläkeläisellä on omaa pihaa ikkunan alla.

Kampaajalta Eläkeläinen soitti Pojalle töihin. Poika oli näet vastikään löytänyt kauan kadoksissa olleen Äidin kotiavaimen. Ei Poika ilahtunut soitosta, hän hiukan ärisi ettei tiedä missä se avain on, kun huushollissa ovat puhaltaneet uudet tuulet. Kihlaus ja yhateenmuutto ja yhteiset tavarat. Sopivat kuitenkin, että kun Eläkeläisen tukka on hyvin ja hän on bussissa, hän soittaa Pojalle, joka lähtee töistä (luvan kanssa, huom.) avainta etsimään.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu: Poika löysi avaimen ja sitten Äidin ulkona odottamassa, Poika avasi kaikki ovet ja saattoi Eläkeläisäitinsä tämän kotiin. Eläkeläinen pisti vara-avaimen minigrip-pussiin ja piilotti sen pihalle. Ainakin lumentuloon asti.

Myöhemmin Eläkeläinen kävi kurkkaamassa, kuinka paljon säästyi, kun ei tarvinnut soittaa huoltomiestä hätiin. 33 euroa - melkein yksi kampaajallakäynti! Kiitos, Poika :) ja Pojan Pomo ;)