Olen kovasti miettinyt edellistä kahden viikon jaksoa ja yrittänyt ottaa opikseni. Ja ajatellut, että odotukset ja todellisuus eivät aina kohtaa. Olen myös ihmetellyt, kuinka erilaisia me ihmiset voimmekaan olla!

Tallinnassa minulla on ollut tapana ystävieni kanssa istua jossakin ihanista kahviloista, useimmiten olemme syöneet, nälkä kun kulkijan yllättää. Tällä kertaa söimme karjalanpiirakoita (kotona tehtyjä eväitä) Toompean mäellä, missä oli rauhallista ja varjoisaa, eikä niin kauheasti turisteja. Kuuma kyllä oli, yli 30 astetta koko ajan ja aurinko heloitti siniseltä taivaalta. Mäeltä laskeuduttuamme ja hiukan kaupunkia lisää kierreltyämme sain seurueeni varjon alle olusille. Vielä en tiennyt, kuinka harvinaista tämä ulkona istuminen tulisi olemaan. Kahvilaankin yritin, siihen suosikkiini. Paluumatkalle oli onneksi pakko ostaa (kansipaikkakiintiöt täynnä) hytti, ja siellä ihanassa viileydessä nukuimme kaikki kolme. Hyvin tyytyväisinä.

 

Kauniiseen Etelä-Karjalaan ajoimme Porvoon kautta. On se vaan kaunis kaupunki - nimittäin vanha osa. Mukulakivikatuja, kapeita kujia ja vanhoja rakennuksia. Poltettu ja korjatuksi saatu kirkko myös katsastettiin ja kuultiin, että se on tähän mennessä palanut/poltettu viiteen kertaan. Ihmisiä tungeksi vaivaksi asti ja kuuma oli. Ja nälkä tuli. Kuinka ollakaan, menimme lounaalle (11,20 nieriälounas, sis. salaatin), jonka englantilainen herrahenkilö maksoi - siis myös minun lounaani. Minä maksoin parkkisakon (40,-), jonka sain. Ja autoni kärsi kaupungin auton törkeästä kiilausohituksesta naarmuuntuen etulokasuojasta.

Mökillä syötiin kalaa: aamulla verkosta nostettuja savustettuja muikkuja ja ahvenia, savustamosta haettua lohta. Vieraani sanoivat, etteivät koko vuodessa syö yhtä paljon kalaa kuin olivat vajaassa viikossa syöneet Suomessa. En tiedä, oliko tämä moite vai kiitos, itse nautin suuresti. Metsästä poimin vadelmia ja mustikoita jälkkäriksi. Kantarellisoosinkin sain kerran tehtyä saunan edessä nousseista aarteista.

Kaupassa rouva kysyi, olenko kuullut, että päivittäin pitäisi syödä kolmea eri hedelmää. En ole kuullut ja sitä paitsi kesällä me syömme kotimaisia vihanneksia ja marjoja. Nyt oli ostettava banaaneita ja appelsiineja, ananakseen en enää suostunut! Ja kallista oli kaupassa, paljon kalliimpaa kuin kotona Englannissa. Kinkkulihakin puolet kalliimpaa - sitä sitten mukaan, kun suomalaisrouva tarjoaa.

Saunaan oli englantilainen ystäväni jo nuorena täällä käydessään tutustunut, mutta miehelleen kaikki oli uutta. Uimapuvut päällä menimme ja lämpö oli mieto, noin 80 astetta. Varovasti heitin vettä kiukaalle. Herra jähmettyi ja jäykistyi ja puristi lauteitten reunoja. Hän ei oppinut pitämään saunasta, vaimonsa kyllä. Mutta uimisesta molemmat tykkäsivät, me naiset jopa innostuimme sukeltelemaan laiturilta, pää edeltä tietysti!

Vanha koulukaveri kutsui mökilleen Äitsaareen. Matkan varrella ollut Ruokolahden kaunis kirkko oli katsastettava, varsinkin, kun mökillä on kopio Edelfeltin Ruokolahden eukoista. Kirkko oli varhaislapsuuteni joulukirkko. Se alkoi silloin 07.00 aamulla. Muistan, kuinka suntio sytytteli kynttilöitä ja kuinka hengitys höyrysi kirkossa, monet alueen perheet tulivat hevosen vetämässä reessä kellon kalkattaessa tummassa pakkasaamussa.

Saaressa pelasimme mölkkyä: Suomi-Englanti -matsit lopetimme, kun tilanne oli tasan. Englantilainen mies aikoo tehdä mölkkypalikat ja viedä pelin saarivaltioonsa! Ja saaressa syötiin taas kalaa: tuliaisiksi vietyä ja heidän aamulla saamiaan muikkuja. Suomalaisia marjojakin oli peräti kahta sorttia. Englantilainen rouva ihmetteli, miksi viemme ruokaa (kalaa + marjoja) tuliaisiksi, vaikka meidät oli kutsuttu syömään...

Ennen saunaa isäntämme vei meidät veneretkelle kauniille Saimaalle. Tuuli oli lämmin ja tuiversi ihanasti helteen kostuttamat hiukset. Ajoimme rannalla olevaan kahvilaan, missä sanoin maksavani kaikkien ostokset. Englantilainen rouva tyrkkäsi käteeni kympin ja minä lisäsin loput. Tämä meni jo aika hienosti ja ihan oikeinkin. Olin otettu.

Illalla mökillä tapasimme Astan juuri kun olimme päässeet sisälle. Hänen riehuntaansa katselimme terassilla: tuuli lujaa, salamoi ja jyrisi ja välillä koko tienoo valaistui niin että piti silmät panna kiinni.

Tarina jatkuu, kunhan ehdin. Kuvitus englantilaisen miespuolisen vieraani, lupaa en ole kysynyt.