Tällä viikolla kamera on saanut kyytiä, kun sää on niin vaihdellut. Tuon edellisen postauksen jälkeinen päivä oli suorastaan taivallinen, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja meren yllä leijaili Sveitsistä tuttu nebelmeer.

Pakkasta oli reilusti yli 10 astetta, joten untuvatakki ja villainen aluskerrasto olivat tarpeen, kun ystäväni kanssa tänne kävelimme. Matkani ei meinannut millään edistyä, kun kaikki puut olivat niin kauniita että!

Seuraavana päivänä luonnosta löytyi vain valkoisen eri sävyjä. Ja taas olin mykistynyt tästä kauneudesta.

Entäs eilinen, lauantai? Lunta tuli tupaan ja tuutin täydeltä! Kun tulin kaupasta, minne kävelin ihanassa lumipöpperössä, oli yksi miespuolinen naapurini kolan kanssa lunta lykkimässä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Siinä hetki juteltiin ja todettiin, että meidän kaikkien - asuinpaikasta riippumatta - pitäisi mennä lumitöihin nyt, kun elämme epätavallisia aikoja. Unohdetaan valitukset puutteellisesta aurauksesta. Pakkaslumi on kevyttä kuin hahtuva vain totesin, kun lakasin oman rapun edustan puhtaaksi.

Liikennettä ei ollut kuin nimeksi ja hyvä niin, radiossa pitkin päivää varoitettiin liukkaudesta ja erittäin huonosta kelistä.

Ja lopuksi pakastetut ruusut tältä viikolta. Siitä ei ole kauaakaan, kun nämä kukkivat kauniisti eräällä pihalla - muut kukat olivat kuihtuneet jo kauan sitten.