Luettuani Enqvistin kirjan ensimmäisen luvun - on muuten mielenkiintoinen - parvekkeella ihanassa auringonpaisteessa pienissä vaatteissa, päätin käväistä Tapiolassa ostamassa toisen pienen vaatteen. Löysin sen ja astelin onnellisena kassalle. Hyvä, löytyi lompakko, mutta siellä ei ollutkaan pankkikorttia.  Se oli vapun jäljiltä jäänyt kotiin varmaan paikkaan. Hiukan minua huvitti tämä jo melkein tutuksi tullut tilanne: joku aika sitten olin liikkeellä kokonaan ilman lompakkoa ja piti kutsua ystävä avuksi lunastamaan parkkimaksuni, nyt sentään selvisin ulos ihan omin avuin, pystyin vielä ostamaan turhakkeenkin, iltapäivälehden. Siinä oli monta sivua ristikoita!