Heräsin aamulla seitsemältä, olin Stockan parkkihallissa kymmentä vaille 8 ja sitten ihan pian jonossa oven takana, onneksi lämpimässä. Ryysis oli kova kalatiskille, minne minäkin suunnistin. Sain numeroksi 35. Pahaksi onneksi numeronäyttö oli rikki, joten minun täytyi vain odottaa omaa vuoroani. Aikanaan sain kaiken haluamani: savustetun nieriän, graavisiikaa ja -lohta, sherrysilliä ja katkarapusörsseliä. Muikun mätiä minulla jo on ja sienisalaattiin pilkoin eilen sienet. Tässä ovat ainekset jouluuni. Se tulee Joulupäivänä, kun Pieni Ihminen tuo vanhempansa päiväunien jälkeen Mummilaan. Kutsuivat muuten itsensä kylään, kun en itse arvannut pyytää!

Yllättäen olin kaupasta ulkona jo hiukan yhdeksän jälkeen. Kannatti olla aamuvirkku. Bensaa vielä tankkasin tankin täyteen, koska vuoden alussa sekin kallistuu, ne verot kun nousevat.

Äsken heitin valokukkaset parvekkeen kattokruunuun ja nyt lähden ajelemaan hautausmaalle. Vien ystäväni haudalle kynttilän tuomaan valoa ja kertomaan, että en ole unohtanut.  Jätän sinne myös kynttilän omien vanhempieni muistoksi.

Soile Isokosen laulamaa joulumusiikkia olen vasta nyt kuunnellut. CD:llä ovat ne kaikki lapsuudesta tutut ja rakkaat kuten Arkihuolesi kaikki heitä, Sylvian joululaulu, Kun maas on hanki jne.

Edit.

Hautausmaalla on juuri ja juuri lunta, kovin märkää jonka pysyvyydestä ei ole takeita. Kovin harmaa ja alakuloinen tunnelma. Paljon jo oli kynttilöitä haudoilla, ihmisiä tuli ja meni koko ajan.