Nyt kelpaa taas hengailla kotona, kun on siivottu. Tuloksesta olen aina yhtä ilahtunut, mutta itse operaatiosta en pidä. Ja mitä muihin kotitöihin tulee, en tykkää enää  silittämisestäkään. Ennen vanhaan työssä käydessäni pesin hiukset jokaikinen aamu. Nykyisin kaksi, korkeintaan kolme kertaa viikossa. Ihoni ei kestä vedellä läträämistä talviaikaan, muutenkin kuluu ruumisrasvaa pönttötolkulla.

Hiihtämään ajattelin mennä siivouksen jälkeen, mutta kun aurinko meni pilveen, kipaisen vain kauppaan hakemaan viinirypäleitä. On sitten mitä mussuttaa uutta Anna-lehteä lukiessa.

Lumesta vielä sananen ja kuvanen, kyseessä makkarin ja keittiön ikkunat (asun siis ekassa kerroksessa, mutta taloyhtiö huomioon ottaen, ei hullumpaa ensinkään, ja parvekkeeltakin on pudotusta monta metriä!).  Keittiön puolella lunta on ikkunalautaan asti. Makkarissa on ns. ranskalainen parveke, siinä on lunta reilut puoli metriä ikkunaovien edessä. Olo on kuin karhulla pesässä.