Hän on täällä taas! Perheensä lentää huomenna Zürichiin, laskettelevat muutaman päivän Verbierissä ja sitten asustavat miehen siskon huushollissa Le Bry -nimisellä paikkakunnalla jonkun veden äärellä. Alppiruusun lähettämä kävelyreitti Zürichissä tuntui heistä kivalta, toivottavasti ehtivät hiukan isossa kaupungissa käppäillä ennen koneen lähtöä.

Menin koirulin noutamaan heti aamusta - tai no, olin siellä jo kymmeneltä. Tämä siksi, että halusin nähdä Pikkuisen hereillä. Hänellä on nyt kaksi pienen pientä nikkerinakkeri-hammasta alhaalla keskellä. Ne putkahtivat ystävänpäivänä. Hän ei konttaa, mutta hän kierii näppärästi ja nopsaan. Ja juttelee - tai kujertaa - koko ajan. Hän syö jo lusikallisen lihaa päivässä! Ajatella. Ja herkkuansa on parsakaalimössö Äidin valmistamana.

Toivottavasti huominen lento sujuu moitteettomasti, vaikka Pikkuinen ei vielä ole aivan terve. Hänellä on ollut flunssaa ja korvasärkyäkin. Lääkäri oli puhunut, että mahdollisesti täytyy laittaa putket korviin (sattuu!). Ehkä kevät ja kesä ehtivät tulla ennen moista tarvetta.

Me Eppusen kanssa menimme heti meren jäälle tunniksi. Kiva pieni viima oli, aurinko pilkisti pilvien lomasta, pakkasta vähän päälle 10 astetta. Täydellinen ilma pikku koiran tepsutella - tai paremminkin juosta, sillä annoin hänen kiitää vapaana. Kiltisti hän tulee luokse, kun kutsun. Emäntänsä hiukan kauhistui, kun kerroin että näin olen tehnyt aiemminkin. Koiruus ei kuulemma tule Isäntänsä luo. Eppu on selvästi tossun alla viihtyvää tyyppiä, kun tykkää totella naisia.