Mikähän siinä on, että väsynyt eläkeläinen herää anivarhain? Kuudelta sorvasin unissani lauseita ranskaksi niin innokkaasti, että heräsin. No tulipa nähtyä ujo aamukoitto: hennon vaaleanpunainen kajo metsän takana. Kaunista oli muutenkin, kun yöllä oli satanut lisää lunta.

Lumen tulo kyllä saisi jo loppua. Ja tämä pakkanen. Haluan kevään! Ja sitten kesän. Ystäväni, jonka kanssa juuri puhuin, oli jo hävittänyt talven (siis kanervat ja roinan) parvekkeeltaan.

Ei lama ole ainakaan meidän suomalaisten matkustusintoa vähentänyt, sen huomasin tänään käydessäni poliisilaitoksella passia uusimassa. Vielä en saa biomallia, enkä tullut kysyneeksi, koska niitä aletaan myöntää. Mutta nyt pisin voimassaoloaika on enää vain viisi vuotta.

Iltapäivälehden ostin, koska lööppi kirkui Susanna Rahkamon pyytäneen anteeksi Miia Nuuttilalta. Ihan hyvä, ei ole sopivaa kommentoida kanssaihmisen habitusta negatiivisesti. Eikä ainakaan julkisesti.