K-kauppias lähetti kutsun tulla glögille ja ostoksille puoli tuntia ennen varsinaista aukioloa. Taivaalta tuli ja tulee sakeana lunta. Hiukan arvoin, lähdenkö jalan vai autolla. Autolla menin, kun kannettavaa tulisi olemaan aika lailla. Ulko-ovella lumi oli koskematon, hiukan näkyi jonkun lumeen peittyneet askeleet:

Ja kyllä sitä lunta satoi (ja sataa aina vain).

Autosta piti vielä napsia kuva, kun on nyt niin arktisen jännittävä sää. Saa nähdä, soittaako ystävä ja kysyy, lähtisinkö uimaan.

Kaupassa tosiaan tarjoiltiin glögiä, ja aika hauskasti. Ei-ihan-nuori naishenkilö annosteli ja sanoi kaikille "olla hyvä". Aksenttia hänellä ei ollut eikä ulkonäkö viitannnut kuin suomalaiseen. Ehkä hänestä vain on vaikea taipua sanomaan "ole hyvä". Mehän emme ole palvelevaista kansaa, meidän on vaikea kiittää, pyytää anteeksi ja katsoa silmiin. Noin yleisesti ottaen.

Eilen illalla oli yksi ystäväni iltaa viettämässä. Hänellä on toinen olkapää pahasti kipeä, ollut jo kauan. Hän odottaa leikkaukseen pääsyä. Tästä syystä ilta alkoi siten, että minä kiersin hänelle papiljotit päähän. Sitten sekoitin kestokulmavärin ja laitoin meille molemmille mönjät kulmiin. Ja vasta sitten syötiin:

Esillä oli kaikenlaista pikku ruokaa, herkkuja: pateita monenlaisia ja sienisalaattia tietysti (serkun metsistä poimimistani sienistä). Lopuksi joimme olohuoneessa espressot avec calvados:

Tänä aamuna ystävä soitti ja kiitti eilisestä. Erityiskiitokset sain viime yöstä! Annoin hänelle  mukaan omia tulehduskipulääkkeitäni muutaman ja nyt hän nukkui pitkästä aikaa todella hyvin, ilman särkyä. Kehotin ystävää ottamaan yhteyden omaan lääkäriinsä, jotta hän saisi itselleen nämä kunnon tropit.

Parvekkeella vielä kävin ihmettelemässä lunta, siis lumisadetta lasien ulkopuolella. Siinä samassa huomasin tämän hauskan kuvion toisella puolella, naapurin palmuhan se siellä heittelee varjokuvia seinään.

Mitä mahtaa palmu tuumia.