Viime viikon kuntosalivuoroni jäivät muitten asioitten jalkoihin, joten tänään aamulla menin innolla salille. Tuttuja kasvoja oli paljon, vakiporukkahan meitä on. Vetäjä oli uusi, joten hänen tavoilleen täytyy nyt ensin tottua, mutta mukavan rankkaa ja hikistä oli.

Tykkään kovasti rehkiä niin laitteissa kuin lattialla ja laittaa itseni lujille. Olen visusti päättänyt pitää itsestäni huolta, jotta vanhuus olisi terveempi. Tänään taas on maamme vanhusten hoitoa käsitelty radiossa ja kyllä on ollut pöyristyttävää kuultavaa. Eräskin soittaja sanoi osuvasti, että meillä hoidetaan vankejakin paremmin.

Poika soitti ja kertoi olevansa sairaslomalla tämän ja ensi viikon. On jännetuppitulehdus, eikä oikeassa kädessä ole puristusvoimaa. Ei tule töistä mitään, kun eivät työkalut oikein pysy kädessä.  Pelästyin kun hän kertoi pomonsa tokaisseen "onko sinusta näihin hommiin?" Vaiva on Pojalla ollut aiemminkin, viimeksi vuonna 2006.  Oli kuulemma pomo rauhoittunut tuon kuultuaan, mutta minulle jäi pelko Pojan työstä itämään. Olemmeko jo niin pitkällä kaiken laman keskellä, ettei sairastua saisi.