Vieläkin on ihan sumuinen maisema, vaikka kello lähenee puolta päivää. Heräsin yhdeksän maissa, katsoin ulos ja puin päälle uikkarit ja hiukan muutakin. Otin kameran ja lähdin uimaan. Sekä kuvaamaan.

Maisema ikään kuin kellui maailmankaikkeudessa. Värit olivat hyvin hennot ja utuiset. Oli hiljaista.

Joku muukin oli ajatellut samoin kuin minä. Hän näyttää aivan unissakävelijältä! Ei tuulen hiventäkään, vain hiljaisuus. Vesi ja ilma yhtä, myös asteissa. Viisi.

Veneet lilluivat runollisen kauniina. Tuolla taustalla jossain menee vene, kuulin sen äänen. Ja taivaalla lensi kone, siitäkin kertoi vain ääni.

Kaunista on. Onneksi sain elää ja kokea tämän aamun! Mutta nyt menen aamiaiselle - en ole edes juonut kahvia - ja Hesarin lukuun.